Jättiläismäinen nauris

Kerran, ei kovinkaan kauan sitten, vanha mies istutti nauriin. Nauris kasvoi, kasvoi ja kasvoi vielä lisää, kunnes siitä tuli valtavan suuri. Vanha mies alkoi vetää naurista maasta. Hän kiskoi ja veti ja punnertaa puhkui, mutta se oli aivan liian iso yhdelle miehelle! Niinpä hän kutsui vaimonsa avuksi.

Vanha vaimo tarttui vanhaan mieheen, vanha mies tarttui nauriiseen, ja he kiskoivat ja vetivät ja punnertaa puhkuivat, mutta eivät saaneet sitä irti. Nauris oli yksinkertaisesti liian suuri. Niinpä vanha vaimo kutsui tyttärensä apuun.

Tytär tarttui vanhaan vaimoon, vanha vaimo tarttui vanhaan mieheen, vanha mies tarttui nauriiseen, ja he kiskoivat ja vetivät ja punnertaa puhkuivat. Mutta nauris oli yhä liian iso, eivätkä he saaneet sitä irti. Niinpä tytär kutsui koiran avuksi.

Koira tarttui tyttäreen, tytär tarttui vanhaan vaimoon, vanha vaimo tarttui vanhaan mieheen, vanha mies tarttui nauriiseen, ja he kaikki kiskoivat ja vetivät ja punnertaa puhkuivat. Mutta vieläkään he eivät saaneet naurista irti. Niinpä koira kutsui kissan avuksi.

Kissa tarttui koiraan, koira tarttui tyttäreen, tytär tarttui vanhaan vaimoon, vanha vaimo tarttui vanhaan mieheen, vanha mies tarttui nauriiseen, ja he kiskoivat ja vetivät ja punnertaa puhkuivat. Se tuntui mahdottomalta, he eivät edelleenkään saaneet sitä irti. Niinpä kissa kutsui hiiren avuksi.

Hiiri tarttui kissaan, kissa tarttui koiraan, koira tarttui tyttäreen, tytär tarttui vanhaan vaimoon, vanha vaimo tarttui vanhaan mieheen, vanha mies tarttui nauriiseen. He kaikki kiskoivat ja vetivät ja punnertaa puhkuivat - ja viimein nauris irtosi!

Pikkuruisen hiiren panos ratkaisi pulman! Jokainen meistä on tärkeä, oli sitten suuri tai pieni. Yhdessä voimme saavuttaa sen, mikä yksin on mahdotonta.