Kaksitoista tanssivaa prinsessaa

Olipa kerran kuningas, jolla oli kaksitoista kaunista tytärtä. He nukkuivat kahdellatoista vuoteella samassa huoneessa. Kun he menivät nukkumaan, ovet suljettiin ja lukittiin. Joka aamu heidän kenkänsä olivat kuitenkin kuluneet rikki, ikään kuin he olisivat tanssineet koko yön. Kukaan ei tiennyt, miten se oli mahdollista tai missä prinsessat olisivat käyneet.

Arvoitus kiusasi kuningasta suuresti. Hän oli kokeillut kaikkea: asettanut vartijoita, kysynyt tyttäriltään, jopa vakoillut heitä itse. Mutta joka aamu tilanne oli sama – kaksitoista paria rikkinäisiä kenkiä. Kuningas alkoi pelätä, että hänen tyttärensä olivat jonkin pahan lumauksen vallassa.

Lopulta kuningas julisti koko valtakunnalle etsivänsä rohkeaa miestä selvittämään tyttäriensä salaisuuden. Palkinnoksi onnistuja saisi valita prinsessoista mieluisimman puolisokseen ja perisi aikanaan kruunun.

Ensimmäisenä saapui kuninkaan poika. Illalla hänet vietiin kammariin prinsessojen huoneen viereen. Siellä hänen piti valvoa ja selvittää, minne prinsessat menivät tanssimaan. Kammarin ovi jätettiin auki, jotta hän kuulisi kaiken. Mutta kuninkaan poika nukahti. Aamulla prinsessojen kenkien pohjat olivat jälleen täynnä reikiä. Samoin kävi muillekin, jotka yrittivät ratkaista arvoitusta.

Sattui sitten, että nuori sotilas kulki kuninkaan valtakunnan halki. Metsässä hän näki vanhan naisen, jonka hedelmäkori oli kaatunut tien pientareelle. Sotilas riensi kohteliaasti auttamaan ja keräsi kaikki hedelmät takaisin koriin.

"Kiitos, poikani", nainen sanoi. "Harvat nuoret miehet pysähtyvät auttamaan vanhaa naista. Minne olet matkalla?"

"En oikein tiedä, minne olen menossa tai mitä minun pitäisi tehdä", sotilas tunnusti. "Olen haavoittunut sodassa ja en voi enää palvella armeijassa."

Vanha nainen hymyili. "Tiedän juuri sopivan tehtävän sinulle." Hän kertoi sotilaalle kuninkaan arvoituksesta.

"Haluaisin mielelläni selvittää, missä prinsessat tanssivat, jotta voisin tulla kuninkaaksi", totesi sotilas.

"Kuuntele minua", nainen sanoi. "Se ei ole vaikea tehtävä. Älä juo mitään, mitä prinsessat tuovat sinulle illalla. Kun he lähtevät, teeskentele nukkuvasi."

Nainen antoi sotilaalle viitan. "Pue tämä yllesi niin muutut näkymättömäksi. Voit seurata prinsessoja minne tahansa."

Sotilas päätti koettaa onneaan ja lähti kuninkaan luo. Hänet otettiin vastaan yhtä hyvin kuin muutkin. Kuningas antoi hänelle vielä hienot vaatteetkin.

Illalla sotilas johdatettiin ulompaan kammariin. Juuri kun hän oli käymässä makuulle, vanhin prinsessa toi hänelle juomaa. Sotilas teki kuten vanha nainen oli neuvonut ja kaatoi sen salaa pois. Sitten hän asettui vuoteeseen ja alkoi kuorsata kovaan ääneen.

Prinsessat nauroivat sydämensä pohjasta ja riensivät arkuillensa. He avasivat lippaansa sekä korukotelonsa ja levittivät kauneimmat pukunsa vuoteille. Peilin edessä he pukeutuivat ja koristautuivat, ja tanssiin malttamattomina jo hypähtelivät paikoillaan.

Mutta nuorin sisar sanoi: "Teillä on hauskaa, mutta minua ahdistaa. Tunnen, että jotain pahaa on tulossa."

"Älä ole typerä", vanhin sisar torui. "Sinä pelkäät aina. Muistatko, kuinka monta prinssiä on yrittänyt valvoa meitä? Kaikki ovat epäonnistuneet. Ja tämä sotilas – hän nukkuisi sikeästi ilman unijuomaakin."

Kun kaikki olivat valmiita, he kävivät vielä vilkaisemaan sotilasta. Tämä kuorsasi syvässä unessa.

Vanhin astui vuoteensa luo ja taputti sen päätyä. Vuode väistyi ja paljasti salaluukun. Sotilas näki kuinka prinsessat laskeutuivat luukusta yksi kerrallaan, vanhin edellä.

Aikaa ei ollut hukattavaksi. Hän hyppäsi ylös, kietoi näkymättömyysviitan ylleen ja seurasi heitä. Portaiden puolivälissä hän astui vahingossa nuorimman mekon helmalle.

"Joku tarttui pukuuni!" nuorin kiljaisi.

"Typerys", vanhin sanoi. "Se on vain oksa."

He laskeutuivat portaat alas ja saapuivat ihmeelliseen lehtoon. Puiden lehdet olivat kuin puhdasta hopeaa, ja ne kimalsivat kuin tähdet. Sotilas taittoi muistoksi pienen oksan. Puu paukahti kovaan ääneen.

"Kuulitteko?" nuorin prinsessa säpsähti. "Jotain on vialla. Tuollaista ääntä ei ole kuulunut ennen."

"Ne ovat prinssimme", vanhin sanoi. "He huutavat ilosta, kun saavumme."

He kulkivat toiseen lehtoon, jossa lehdet olivat kuin kultaa, ja kolmanteen, jossa ne säihkyivät kuin timantit. Sotilas taittoi oksan jokaisesta. Aina kuului sama paukahdus, ja nuorin prinsessa vapisi pelosta. Vanhin väitti yhä äänen olevan tulevan prinsseiltä.

Lopulta he saapuivat suurelle järvelle. Rannassa odotti kaksitoista venettä ja niiden vieressä oli kaksitoista komeaa prinssiä. Jokainen prinsessa astui veneeseen. Sotilas liukui nuorimman veneeseen.

Soudettuaan hetken prinssi huohotti: "Vene on tänään raskaampi kuin yleensä. Vaikka soudan kaikin voimin niin etenemme hitaasti. Olen aivan uupunut."

"Tänään on kuumempi ilma", prinsessa vastasi.

Järven toisella rannalla kohosi valaistu linna. Sieltä kantautui torvien ja trumpettien iloista soittoa. He nousivat maihin ja astuivat linnaan, jossa jokainen prinssi tanssi prinsessansa kanssa.

Sotilas liikkui tanssijoiden joukossa näkymättömänä. Kun nuorimman prinsessan viereen tuotiin viinipikari, hän joi sen tyhjäksi. Prinsessa nosti pikarin huulilleen ja hämmästyi sen ollessa tyhjä. Nuorin pelästyi jälleen, mutta vanhin vaiensi hänet.

He tanssivat aamukolmeen asti. Prinsessojen kengät olivat jälleen kuluneet rikki, ja heidän oli lopetettava.

Prinssit soutivat heidät takaisin. Tällä kertaa sotilas astui vanhimman prinsessan veneeseen. Toisella rannalla he hyvästelivät prinssit, jotka pyysivät heitä palaamaan jo seuraavana yönä.

Sotilas juoksi prinsessojen edellä portaita ylös ja heittäytyi vuoteeseen. Kun väsyneet sisaret saapuivat hitaasti perässä, he kuulivat hänen kuorsaavan. Tällä kertaa sotilas nukkui jo oikeasti pitkän seikkailun päätteeksi.

"Kaikki on hyvin", sanoivat prinsessat toisilleen.

Sitten he riisuivat hienot pukunsa, asettivat kuluneet kenkänsä riviin ja menivät nukkumaan.

Aamulla sotilas ei sanonut mitään. Hän halusi selvittää lisää tästä ihmeellisestä seikkailusta, joten hän seurasi prinsessoja vielä toisena ja kolmantena yönä. Kaikki tapahtui samoin: prinsessat tanssivat kenkänsä rikki ja palasivat kotiin. Kolmantena yönä sotilas otti mukaansa vielä kultaisen pikarin todisteeksi.

Lopulta tuli sotilaan aika kertoa, oliko hän saanut mitään selville. Sotilas vietiin kuninkaan eteen. Hän kantoi mukanaan kolmea oksaa ja kultaista pikaria. Kaksitoista prinsessaa kuuntelivat oven takana.

"Missä tyttäreni tanssivat öisin?" kuningas kysyi.

"Maan alla olevassa salaisessa linnassa kahdentoista prinssin kanssa", sotilas vastasi. Sitten hän kertoi kaiken näkemänsä ja näytti todisteet.

Kuningas kutsui prinsessat eteensä. "Onko tämä totta?" hän kysyi.

Prinsessat tiesivät, että salaisuus oli paljastunut. Kieltäminen oli turhaa, joten he tunnustivat kaiken.

"Kenet valitset vaimoksesi?" kuningas kysyi sotilaalta.

Sotilas päätyi nuorimpaan, joka oli koko ajan aavistanut vaaraa ja yrittänyt varoittaa sisariaan.

"Valitsen nuorimman", sotilas sanoi. "Hän on viisas ja valpas."

"Teidän ylhäisyytenne", sotilas jatkoi, "pyydän, ettette olisi vihainen tyttärillenne. He ovat vain tanssineet. Ehdotan, että järjestätte heille oikeita tanssiaisia täällä linnassa. Silloin he eivät joudu hiipimään salaa öisin."

Kuningas mietiskeli hetken. "Olet viisas nuori mies", hän sanoi lopulta. "Tästä lähtien järjestämme linnassa tanssiaisia aina kun haluatte."

Sotilas ja nuorin prinsessa vihittiin samana päivänä. He elivät onnellisina, ja linnassa tanssittiin usein – mutta nyt päivänvalossa, ilman salaisuuksia.