Taikapuuropata

Olipa kerran pienessä mökissä metsän laidalla kiltti ja ahkera tyttö, joka asui yksin äitinsä kanssa. Heidän elämänsä oli vaatimatonta, ja vaikka he tekivät kovasti töitä, ruokaa oli usein niukasti. Eräänä päivänä heidän ruokavarastonsa oli täysin tyhjä, ja nälkä kurni heidän vatsassaan.

Rohkea tyttö päätti lähteä metsään etsimään jotain syötävää. Hän kulki pitkin polkuja, kunnes kohtasi ystävällisen näköisen vanhan naisen. Vanhus hymyili lempeästi ja kertoi tuntevansa tytön perheen ja heidän vaikeutensa. Hän oli sydämeltään hyvä ja ojensi tytölle pienen, tavalliselta näyttävän padan.

"Tämä ei ole mikä tahansa pata," vanhus selitti. "Tämä on taikapuuropata! Kun sanot sille 'Keitä, pieni pata, keitä!', se alkaa valmistaa herkullista puuroa. Ja kun haluat sen lopettavan, sano vain 'Lopeta, pieni pata, lopeta!'"

Tyttö kiitti vanhusta ja riensi kotiin innoissaan. Hän esitteli padan äidilleen, ja yhdessä he kokeilivat sen taikavoimia. Pata toimi juuri kuten vanhus oli luvannut, ja pian äiti ja tytär nauttivat lämpimästä, tuoksuvasta puurosta.

Tästä lähtien heillä oli aina ruokaa pöydässä. He söivät puuroa aamuisin, lounasaikaan ja iltaisin, eivätkä enää koskaan kärsineet nälästä. Elämä tuntui paljon valoisammalta.

Eräänä päivänä tyttö lähti keräämään marjoja metsästä. Kotona äiti päätti valmistaa hieman puuroa yllättääkseen tyttären tämän palatessa. Hän asetti padan liedelle ja lausui taikasanat: "Keitä, pieni pata, keitä!"

Pata alkoi kiehua ja pian herkullisen puuron tuoksu täytti koko mökin. Äiti odotti, kunnes puuro oli valmista ja maistoi sitä. Se oli niin hyvää, että hän halusi syödä vielä vähän lisää. Kun hän viimein oli kylläinen, hän yritti pysäyttää pataa – mutta kauhukseen hän huomasi, ettei muistanut oikeita sanoja!

Pata jatkoi keittämistä. Se pursui yli reunojen, valui pitkin liettä ja levisi lattialle. Äiti yritti epätoivoisesti muistaa oikeat sanat, mutta turhaan. Puuro täytti keittiön, sitten makuuhuoneen ja lopulta koko mökin.

Pian puuroa pursuili ulos ikkunoista ja ovista. Sitä valui pihalle ja se täytti naapuritalon. Ihmiset juoksivat kaduilla kauhuissaan, kun puurovirta eteni etenemistään. Tuntui kuin taikapuuropata olisi päättänyt ruokkia koko maailman kerralla!

Juuri kun tilanne näytti toivottomalta, tyttö palasi marjametsästä. Häntä kohtasi kauhistuttava näky: koko kylä oli puuron peitossa! Nopeasti hän riensi kotiin ja huusi kovalla äänellä: "Lopeta, pieni pata, lopeta!"

Kuin taikaiskusta pata lakkasi keittämästä. Puurovirta pysähtyi. Koko kylä oli puuron peitossa.

Ihmiset katselivat ympärilleen hämmästyneinä. Sitten he alkoivat nauraa. Kaikki tarttuivat lusikoihin ja alkoivat syödä tietä takaisin koteihinsa.

Viimein kylä oli taas puhdas. Tyttö sekä hänen äitinsä kertoivat salaisuutensa taikapuuropadasta ja siitä lähtien he käyttivät sitä auttaakseen kaikkia kyläläisiä.

Ja niin taikapuuropadan ansiosta pienestä kylästä tuli paikka, jossa kukaan ei koskaan nähnyt nälkää – ja jossa aina riitti tilaa yhdelle ylimääräiselle puuroannokselle.

Sen pituinen se.