Tontut suutareina

Asuipa kerran pienessä mökissä, aivan Korvatunturin kupeessa, vanha suutari nimeltään Toivo. Toivo oli aina ollut taitava käsityöläinen, mutta tänä talvena hänellä oli vaikeuksia. Viereiseen kaupunkiin oli nimittäin avattu suuri kenkäkauppa. Joulun lähestyessä Toivolla oli tuskin varaa ostaa ruokaa, saati sitten lahjoja rakkaille lapsenlapsilleen.

Eräänä iltana, vain viikko ennen joulua, Toivo istui verstaassaan harmissaan. Hänellä oli jäljellä enää vain pieni pala nahkaa - juuri tarpeeksi yhteen pieneen kenkäpariin. Huokaisten hän leikkasi nahan valmiiksi seuraavan päivän työtä varten ja meni nukkumaan.

Aamulla Toivo hieraisi silmiään hämmästyksestä. Pöydällä seisoi mitä kauneimmat punaiset kengät, koristeltuina kultaisilla kulkusilla ja vihreillä nauhoilla. Ne olivat niin hienot, että Toivo luuli edelleen uneksivansa. Pian ovelle koputettiin, ja sisään astui rikas rouva etsimässä täydellistä lahjaa tyttärelleen. Hän ihastui kenkiin niin, että maksoi niistä kaksinkertaisen hinnan!

Toivo osti lisää nahkaa ja leikkasi illalla kaksi paria valmiiksi seuraavaa päivää varten. Aamulla verstaan pöydällä odotti jälleen kaksi upeaa kenkäparia. Näin jatkui päivästä toiseen, ja pian Toivolla oli varaa ostaa lahjoja lapsenlapsilleen ja ruokaa joulupöytään.

Jouluaaton aattona Toivo ja hänen vaimonsa Aino päättivät selvittää arvoituksen. He piiloutuivat verstaan nurkkaan odottamaan. Keskiyöllä ovi avautui hiljaa, ja sisään hipsutteli kaksi pientä tonttua. He tekivät työtään nopeasti, ja lauloivat hiljaa joululauluja.

Seuraavana päivänä Toivo ja Aino päättivät kiittää auttajiaan. Aino neuloi pienille tontuille villasukat ja lapaset, ja Toivo teki heille pienet kengät. He jättivät lahjat verstaaseen lautasellisen piparkakkuja ja myös kupit lämmintä glögiä.

Seuraavana yönä tontut tulivat jälleen, mutta tällä kertaa he eivät tehneetkään kenkiä. Sen sijaan he pukivat ylleen uudet vaatteet ja tanssivat iloisesti piparkakkuja syöden. Ennen lähtöään he jättivät pöydälle kirjeen:

"Hyvä Toivo ja Aino,

Kiitos ystävällisyydestänne. Olette todella saavuttaneet joulun hengen. Joulupukki on kuullut hyvyydestänne ja pyytää, että tulisitte Korvatunturille auttamaan meitä valmistamaan kenkiä kaikille maailman kilteille lapsille.

Terveisin, Joulupukin apulaiset"

Toivo ja Aino katsoivat toisiaan hämmästyneinä. He pakkasivatkin tavaransa ja lähtivät kohti Korvatunturia. Siitä lähtien he tekivät kenkiä Joulupukin pajassa ja joulun taiasta nauttien.

Aina kun lapset näkevät kauniit, käsintehdyt kengät kuusen alla, ne saattavat juuri olla Toivon ja Ainon tekemiä. Joulun hengessä ja suurella rakkaudella.