Haikara ja Kalansaalis

Haikara käveli lempipaikallaan pitkin puron rantaa. Sen katse oli kiinnittyneenä kirkkaaseen veteen. Haikaran pitkä kaula ja terävä nokka olivat valmiina nappaamaan sopivan herkun aamiaiseksi.

Kirkas vesi vilisi kaloja, mutta haikaralle ei kalvannut niistä yksikään.

"Ei pikkukaloja minulle", se tuumi. "Nämä ovat liian pieniä kaltaiselleni ylväälle haikaralle."

Niin se jatkoi odottamista kunnes lähelle uiskenteli nuori ahven.

"Ei todellakaan", totesi haikara. "En vaivautuisi edes avaamaan nokkaani tuollaisen eteen!"

Kun aurinko nousi, kalat jättivät matalan veden lähellä rantaa. Ne uivat syvemmälle viileisiin syvyyksiin keskemmälle virtaa. Kohta haikara ei nähnyt enää kalan kalaa. Aamiaiseksi sille jäi loppujen lopuksi vain pikkuruinen etana.