Kettu ja viinirypäleet

Eräänä päivänä nälkäinen kettu vaelsi metsässä. Ketun silmät olivat terävät, ja keskellä metsää se erotti korkealla köynnöksessä viinirypäleitä kasvavan rykelmän. Ne näyttivät mehukkailta eikä kettu voinut vastustaa houkutusta. Se päätti tehdä kaikkensa saadakseen tuon herkullisen palkinnon.

Kettu kurottautui korkealle ilmaan, mutta ei ylettynyt nappaamaan rypäleitä. Seuraavaksi se koitti hypätä ylös, jotta voisi napata rypäleet kiinni hampaidensa väliin. Ei onnistunut. Kettu yritti uudestaan ja uudestaan, mutta jokainen yritys päättyi epäonnistumiseen. Viinirypäleet pysyivät tiukasti korkealla köynnöksessä, ketun käpälien ulottumattomissa.

Pettyneenä ja väsyneenä päivän turhista ponnisteluistaan kettu katsoi ylöspäin rykelmää kohti. Pettymyksen tunne valtasi sen mielen, mutta se yritti lohduttaa itseään.

Kettu poistui paikalta niskojaan nakellen ja lausahti itsekseen: "Pah, nuo viinirypäleet olivat happamia. Eivät olisi olleet niin herkullisia kuin kuvittelin."