Kaunotar ja Hirviö

Olipa kerran rikas kauppias, jolla oli kolme tytärtä. Koska hän oli viisas mies, ei hän säästellyt heidän hyvinvointinsa suhteen. Kauppias hankki heille kaikki mahdolliset opettajat. Hänen tyttärensä olivat lisäksi erittäin kauniita, erityisesti nuorin. Kun nuorin oli pieni, kaikki ihailivat häntä niin paljon, että kutsuivat tätä Pikku Kaunottareksi. Niinpä hänen kasvaessaan häntä edelleen kutsuttiin Kaunottareksi. Tämä teki hänen sisarensa hyvin kateellisiksi. Nuorin tytär oli kauneutensa lisäksi myös parempi luonteeltaan kuin sisarensa. Kaksi vanhinta olivat ylimielisiä, ja pitivät itseään parempina vain, koska olivat rikkaasta perheestä.

Eräänä päivänä kauppiaan onni kääntyi. Hänen laivansa, joka kuljetti arvokasta lastia, joutui rajuun myrskyyn ja aarteet katosivat merellä. Tämä katastrofi vei lähes kaiken perheen omaisuudesta, ja heidän oli muutettava maaseudulle vaatimattomampiin oloihin. Vanhemmat sisaret valittivat jatkuvasti ja haikailivat entisen elämänsä perään, mutta Kaunotar sopeutui nopeasti. Hän heräsi aamuisin varhain tekemään kotitöitä ja auttoi isäänsä kaikessa mahdollisessa. Kaunotar ei koskaan nurissut, vaan otti jokaisen päivän vastaan iloisena ja kiitollisena.

Vuoden kuluttua perhe oli juuri alkanut tottua uuteen elämäänsä, kun kauppias sai yllättävän uutisen: yksi hänen laivoistaan oli selvinnyt ja saapunut satamaan! Toiveikkaana hän päätti lähteä matkalle noutamaan lastia, toivoen voivansa palauttaa perheensä entiseen vaurauteen. Vanhemmat tyttäret olivat innoissaan ja pyysivät isältään hienoja vaatteita, koruja ja muita ylellisyyksiä. Kaunotar sen sijaan pyysi vain yhtä ruusua, sillä hän ei halunnut rasittaa isäänsä sen enempää.

Kauppias lähti matkaan, mutta perille päästyään hän kohtasi pettymyksen: laiva oli kyllä saapunut, mutta sen lasti oli jo myyty. Tyhjin käsin ja huolien painamana hän lähti paluumatkalle. Kulkiessaan suuren metsän halki kauppias eksyi. Yllättäen hän löysi tiensä upealle linnalle, joka näytti autiolta. Hän astui sisään ja löysi lämpimän aterian ja mukavan yösijan odottamassa. Vaikka linna vaikutti hylätyltä, kaikki oli huolellisesti valmisteltu, aivan kuin häntä olisi odotettu. Aamulla hän löysi jopa uudet vaatteet käyttöönsä.

Lähtiessään kauppias huomasi kauniin ruusutarhan linnan pihalla. Muistaen Kaunottaren pyynnön hän poimi yhden ruusun. Yhtäkkiä kuului mahtava karjaisu, ja kauppias näki edessään pelottavan hirviön, joka huusi: "Kuinka kehtaat varastaa ruusuni! Maksat tästä hengelläsi!" Kauhuissaan kauppias aneli armoa ja selitti, että ruusu oli tarkoitettu hänen nuorimmalle tyttärelleen. Hirviö mietti hetken ja vastasi: "Säästän henkesi, mutta vain jos lähetät tyttäresi tänne. Hänen on tultava vapaaehtoisesti. Jos hän kieltäytyy, sinun on palattava tänne kuolemaan."

Raskaalla sydämellä kauppias lupasi lähettää yhden tyttäristään ja lähti kotimatkalle. Hän ei voinut lakata miettimästä, miten voisi pyytää tällaista uhrausta. Kotiin päästyään kauppias kertoi surullisen tarinansa perheelleen. Vanhemmat sisaret syyttivät Kaunotarta isänsä kohtalosta, mutta Kaunotar ei epäröinyt hetkeäkään. Hän lupasi mennä hirviön luo pelastaakseen isänsä hengen. Vaikka muut yrittivät estää häntä, Kaunotar pysyi päätöksessään ja lähti matkaan.

Kaunotar saapui hirviön linnaan, jossa hänet otettiin vastaan yhtä lämpimästi kuin hänen isänsä. Linna oli upea ja täynnä ihmeellisiä asioita, mutta Kaunotar ei voinut olla pelkäämättä hirviötä, joka oli kammottavan näköinen. Ensimmäisenä iltana hirviö ilmestyi Kaunottaren eteen ja kysyi matalalla äänellä: "Kaunotar, tulitko tänne omasta tahdostasi?" Kaunotar nyökkäsi, vaikka hänen sydämensä löi lujaa pelosta. Hirviö kiitti häntä ja kertoi, että linna olisi nyt hänen kotinsa ja kaikki siellä oleva olisi hänen käytettävissään.

Päivät kuluivat, ja vaikka Kaunotar oli päivisin yksin, hän alkoi huomata, ettei hirviö ollutkaan niin pelottava kuin aluksi oli luullut. Hirviö kohteli häntä aina ystävällisesti ja varmisti, että Kaunottarella oli kaikki tarvitsemansa. Iltaisin he söivät yhdessä, ja vaikka Kaunotar aluksi pelkäsi, hän tottui vähitellen hirviön seuraan.

Kaunotar huomasi päivä päivältä, että hirviö oli pohjimmiltaan lempeä ja hyväsydäminen. Hänen pelkonsa alkoi haihtua. Joka ilta hirviö kuitenkin kysyi saman kysymyksen: "Kaunotar, tulisitko vaimokseni?" Ja joka ilta Kaunotar vastasi: "En, hirviö." Tämä vastaus sai hirviön näyttämään yhä surullisemmalta, mutta hirviö hyväksyi Kaunottaren päätöksen aina rauhallisesti.

Ajan myötä Kaunotarta alkoi vaivata koti-ikävä. Hän pyysi hirviöltä lupaa vierailla perheensä luona. Aluksi hirviö kieltäytyi, mutta lopulta suostui. Se antoi Kaunottarelle taikasormuksen, jonka avulla hän voisi palata linnaan milloin tahansa. Hirviö kuitenkin varoitti: "Sinun on palattava viikon kuluessa, tai kuolen suruun."

Kaunotar palasi kotiin, missä hänet otettiin riemulla vastaan. Vanhemmat sisaret olivat edelleen kateellisia ja yrittivät saada Kaunottaren jäämään pidemmäksi aikaa. Kaunotar suostui. Aikaa kukui ja hän alkoi nähdä unia kärsivästä hirviöstä. Huolestuneena hän päätti palata linnaan.

Palattuaan Kaunotar löysi hirviön makaamassa puutarhan laidalta, elottomana. Kyyneleet silmissään Kaunotar polvistui hirviön viereen ja tunnusti rakastavansa sitä. Hän vannoi, että jos hirviö vain palaisi eloon, hän viimein menisi sen kanssa naimisiin. Samassa tapahtui ihme: hirviö muuttui komeaksi prinssiksi! Prinssi kertoi Kaunottarelle, että hänet oli kirottu hirviön hahmoon, kunnes joku rakastaisi häntä sellaisena kuin hän sisimmässään oli. Kaunottaren rakkaus oli murtanut kirouksen.

Prinssi kiitti Kaunotarta tämän rohkeudesta ja lempeydestään. He palasivat yhdessä linnaan, jossa kaikki palvelijat ja hoviväki, jotka myös olivat olleet kirouksen alla, olivat heränneet eloon ja juhlivat. Kaunottaren koko perhe kutsuttiin linnaan, ja he hämmästyivät näkemästään.

Kaunotar ja prinssi menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Vanhemmat sisaret saivat opetuksen nähdessään mitä aito hyvyys ja rohkeus oli heidän siskolleen suonut. Kaunotar ja prinssi hallitsivat valtakuntaansa viisaasti ja oikeudenmukaisesti, ja heidän onnensa perustui aitoon rakkauteen.