Kulkurit ja karhu

Kaksi kuljuria matkusti yhdessä metsän läpi, kun yhtäkkiä valtava karhu rysähti pensaikosta heidän läheisyyteensä.

Toinen miehistä, ajatellen omaa turvallisuuttaan, kiipesi puuhun.

Toinen, kykenemättömänä taistelemaan villiä petoa vastaan yksin, heittäytyi maahan ja makasi hiljaa, ikään kuin hän olisi ollut kuollut. Hän oli kuullut, ettei karhu koskaan koske kuolleeseen ruumiiseen.

Sen täytyi olla totta, sillä karhu nuuski miehen päätä hetken aikaa ja sitten, vaikuttaen tyytyväiseltä siitä, että mies oli kuollut, käveli pois.

Mies puussa laskeutui alas.

"Näytti siltä, kuin karhu kuiskaisi korvaasi", hän sanoi. "Mitä hän kertoi sinulle?"

"Hän sanoi", vastasi toinen, "että ei ole lainkaan viisasta olla sellaisen kaverin seurassa, joka hylkää ystävänsä vaaran hetkellä."