Kulkurit ja karhu
 satu


Kulkurit ja karhu

Aisopos

Kaksi kuljuria matkusti yhdessä metsän läpi, kun yhtäkkiä valtava karhu rysähti pensaikosta heidän läheisyyteensä.

Toinen miehistä, ajatellen omaa turvallisuuttaan, kiipesi puuhun.

Toinen, kykenemättömänä taistelemaan villiä petoa vastaan yksin, heittäytyi maahan ja makasi hiljaa, ikään kuin hän olisi ollut kuollut. Hän oli kuullut, ettei karhu koskaan koske kuolleeseen ruumiiseen.

Sen täytyi olla totta, sillä karhu nuuski miehen päätä hetken aikaa ja sitten, vaikuttaen tyytyväiseltä siitä, että mies oli kuollut, käveli pois.

Mies puussa laskeutui alas.

"Näytti siltä, kuin karhu kuiskaisi korvaasi", hän sanoi. "Mitä hän kertoi sinulle?"

"Hän sanoi", vastasi toinen, "että ei ole lainkaan viisasta olla sellaisen kaverin seurassa, joka hylkää ystävänsä vaaran hetkellä."

Kulkurit ja karhu
Suomentanut vapaasti mukaillen: Juhani Paaso

Alkuun Alkuun »

Lue iltasatu