Kultakutri ja kolme karhua
 satu


Kultakutri ja kolme karhua

Kansansatu

Olipa kerran pieni tyttö, jota kutsuttiin Kultakutriksi, koska hänen kiharat hiuksensa loistivat kirkkaasti. Hän oli levoton eikä pysynyt paikoillaan kotona, vaan juoksenteli ulos ilman lupaa.

Eräänä päivänä Kultakutri lähti metsään keräämään villikukkia ja jahtaamaan perhosia. Hän juoksenteli sinne tänne ja kulki kauas. Lopulta hän näki mukavan pienen talon. Talo kuului kolmelle karhulle, mutta he eivät olleet kotona.

Kultakutri ja kolme karhua
 satu

Ovi oli raollaan ja Kultakutri työnsi sen auki. Hän huomasi, että talo oli aivan tyhjä, joten hän päätti astua rohkeasti sisään ja katsoa ympärilleen tietämättä yhtään, millaisia ihmisiä siellä asui.

Kolme karhua olivat lähteneet kävelylle hieman ennen tätä. Ne olivat Iso Karhu, Keskikokoinen Karhu ja Pikku Karhu. Karhut olivat jättäneet puuronsa pöydälle jäähtymään. Kun Kultakutri tuli keittiöön, hän näki pöydälllä kolme puurolautasta. Hän maistoi suurimmalta lautaselta, joka kuului Isolle Karhulle, mutta puuro oli liian kuumaa. Sitten hän maistoi keskikokoiselta lautaselta, joka kuului Keskikokoiselle Karhulle, mutta sekin puuro oli liian kuumaa. Sitten hän maistoi pienimmältä lautaselta, joka kuului Pikku Karhulle, ja se oli juuri sopivaa, joten hän söi sen kaiken.

Kultakutri meni huoneeseen, jossa oli kolme tuolia. Hän kokeili suurinta tuolia, joka kuului Isolle Karhulle, mutta se oli liian korkea. Sitten hän kokeili keskikokoista tuolia, joka kuului Keskikokoiselle Karhulle, mutta se oli liian leveä. Sitten hän kokeili pienintä tuolia, joka kuului Pikku Karhulle, ja se oli juuri sopiva, mutta kun hän istui siihen, se meni rikki.

Nyt Kultakutri oli jo hyvin väsynyt ja hän meni yläkerran kamariin. Sieltä hän löysi kolme sänkyä. Hän kokeili suurinta sänkyä, joka kuului Isolle Karhulle, mutta se oli liian pehmeä. Sitten hän kokeili keskikokoista sänkyä, joka kuului Keskikokoiselle Karhulle, mutta se oli liian kova. Sitten hän kokeili pienintä sänkyä, joka kuului Pikku Karhulle, ja se oli juuri sopiva, joten hän heittäytyi siihen ja nukahti syvään uneen.

Kun Kultakutri makasi sikeässä unessa, palasivat kolme karhua kävelyltään. Ne menivät keittiöön hakemaan puurojaan, mutta kun Iso Karhu meni omalle lautaselleen, se murisi:

"Joku on maistanut minun puuroani!"

Ja Keskikokoinen Karhu katsoi omaansa ja sanoi:

"Joku on maistanut minunkin puuroani!"

Ja Pikku Karhu vikersi:

"Joku on maistanut minunkin puuroani ja syönyt sen kaiken!"

Sitten ne menivät seuraavaan huoneeseen, ja Iso Karhu murisi:

"Joku on istunut minun tuolissani!"

Ja Keskikokoinen Karhu sanoi:

"Joku on istunut minunkin tuolissani!"

Ja Pikku Karhu vikersi:

"Joku on istunut minunkin tuolissani ja rikkonut sen!"

Niinpä ne menivät yläkerran kamariin, ja Iso Karhu murisi:

"Joku on nukkunut minun sängyssäni!"

Ja Keskikokoinen Karhu sanoi:

"Joku on nukkunut minunkin sängyssäni!"

Ja Pikku Karhu vikersi:

"Joku on nukkunut minunkin sängyssäni – ja nukkuu siinä yhä!"

Silloin Kultakutri heräsi. Kun Kultakutri näki karhut, hän pelästyi niin kovasti, että hyppäsi ikkunasta ulos. Kultakutri juoksi niin nopeasti kuin hänen jalkansa kantoivat, eikä koskaan enää mennyt lähellekään kolmen karhun taloa. Se harmitti karhuja, sillä ne olisivat kovin mielellään leikkineet Kultakutrin kanssa. Mukavia kun olivat.

Sen pituinen se.

Kultakutri ja kolme karhua
Suomentanut vapaasti mukaillen: Juhani Paaso

Alkuun Alkuun »

Lue iltasatu