Leijona ja Hiiri

Aurinko kultasi savannia, kun uljas leijona makoili unessa ruohikolla. Sen suuri pää lepäsi tassujen päällä, kun se nautti rauhasta ja hiljaisuudesta. Yhtäkkiä pieni hiiri juoksi ohi. Leijonan tarkat korvat värähtivät kuullessaan rapinaa, ja ennen kuin hiiri ehti edes reagoida, leijona oli jo napannut sen kynsiensä väliin.

"Sainpas sinut", leijona karjaisi voimakkaalla äänellään.

Hiiri vapisi pelosta, sillä se pelkäsi joutuvansa leijonan kitaan.

"Älä syö minua", hiiri aneli. "Olen pieni ja sinä olet mahtava! Jos säästät henkeni, lupaan auttaa sinua pulassa!", hiiri pyysi hätääntyneenä.

Leijona nosti kulmakarvojaan kysyvästi ja huvittuneena. "Miten noin pieni ja vaatimaton otus voisi auttaa näin suurta ja mahtavaa savannin kuningasta?", leijona mahtaili. Se kuitenkin tuijotti pitkään pientä hiirtä pohtien sen sanoja. Hiiri oli osoittanut rohkeutta lähestyessään sitä. Sydämessään leijona tunsi hellyyttä suloista hiirtä kohtaan ja päätti antaa sille mahdollisuuden.

Hitaasti leijona laski tassunsa ja vapautti otteensa. Hiiri riensi nopeasti pakoon, kiitollisena ja helpottuneena.

Aikaa kului, ja leijona jatkoi elämäänsä savannilla. Eräänä päivänä leijona astui ansaan, jonka salametsästäjät olivat piilottaneet ruohikkoon. Ansan vahvat köydet kietoutuivat leijonan ympärille tiukasti, eikä se enää päässyt vapauteen.

Leijona alkoi karjua raivokkaasti. Sen voimakkaat avunhuudot kantautuivat pitkälle savannille. Muut eläimet kuulivat leijonan hätähuudot, mutta pelkäsivät lähestyä sitä. Monet päättivät jopa paeta kauemmas turvaan jättäen leijonan oman onnensa nojaan.

Yksi metsän olento, joka kuuli leijonan raivoisan karjunnan, tunnisti sen samaksi leijonaksi, joka oli kerran säästänyt sen hengen. Pieni metsähiiri kiirehti apuun.

"Minä autan sinua!" se piipitti pikkuruisella äänellään ja alkoi pureskella leijonan ympärillä olevia köysiä.

Leijona tunsi hiiren pienten hampaiden pureutuvan köysiin. Yksi toisensa jälkeen köydet alkoivat katketa, ja viimein leijona tunsi vapauden lähestyvän. Pian viimeinenkin köysi katkesi, ja leijona oli vapaa.

Leijona katseli pientä hiirtä, joka tällä kertaa oli pelastanut sen. Kiitollisuuden eleenä leijona karjaisi. Sen ääni kuvasti nyt syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta pientä hiirtä kohtaan. Leijona oli saanut arvokkaan opetuksen.