Mylläri, poika ja aasi

Kauan sitten vanhalla myllärillä ja hänen pojallaan oli aasi, joka oli jo varsin vanha eikä pystynyt enää työskentelemään. He päättivät viedä aasin kylän markkinoille ja myydä sen.

Seuraavana päivänä he ottivat aasin mukaan ja alkoivat kävellä kohti markkinoita. Heidän kävellessään eräs kyläläinen nauroi ääneen heille ja sanoi: "Katsokaa heitä! Heillä on aasi, mutta silti he kävelevät. Mitä hyötyä tuollaisesta aasista on?". Tämän kuullessaan mylläri pyysi poikaansa istumaan aasin selkään ja alkoi itse kävellä.

He olivat kulkeneet vähän matkaa eteenpäin, kun he kuulivat kolmen kauppiaan kuiskailevan: "Katso! Poika on julma. Hän istuu mukavasti aasin selässä, kun hänen vanha isänsä kävelee tätä pitkää matkaa. Hänen saisi hävetä itseään." Poika tunsi syyllisyyttä. Hän laskeutui aasin selästä ja pyysi isäänsä istumaan tilalleen, kauppiaita miellyttääkseen.

Matkan varrella he tapasivat muutamia naisia, jotka kantoivat markkinakoreja. He kysyivät mylläriltä: "Miksi istut aasin selässä, kun poikasi kävelee? Aasi näyttää tarpeeksi vahvalta. Miksi te ette molemmat istu aasin selässä?". Mylläri otti heidän ehdotuksensa vastaan, ja sekä mylläri että poika alkoivat istua aasin selässä.

Jonkin ajan kuluttua tien varrella oleva joukko ihmisiä huomautti: "Katso tuota kurjaa aasia! Niin paljon taakkaa sen hartioilla." Mylläri ja poika tunsivat sääliä aasia kohtaan. He sitoivat aasin jalat keppiin ja kantoivat sitä.

Myllärin ja pojan saapuessa markkinapaikalle aasia kantaen kaikki kyläläiset puhkesivat nauruun nähdessään tämän näyn. Jopa aasi oli nolona.

Se alkoi potkia ja yritti vetää itsensä irti köydestä. Juuri sillä hetkellä, kun he ylittivät sillan, aasi riuhtoi niin, että se irtosi otteesta ja putosi vahingossa jokeen.

Yrittäessään miellyttää kaikkia, he eivät miellyttäneet ketään ja menettivät aasinsa ikuisiksi ajoiksi.