Tipu Tip - Taivas putoaa!

Eräänä päivänä Tipu Tip nukahti ruusupensaan alle. Vieressä ollut lehmä kurotti aidan yli ja puraisi ruusupensasta. Tipu Tip havahtui hereille, kun ruusunlehti putosi hänen pyrstölleen.

"Köh! Köh!" huusi Tipu Tip, "Taivas putoaa alas!"

Tipu Tip juoksi niin nopeasti kuin jalat kantoivat. Hän juoksi navetalle, jossa lepäsi Ana Kana.

"Voi, Ana Kana, älä lepää - juokse, juokse!" huusi Tipu Tip. "Taivas putoaa alas!"

Ana Kana hyppäsi pystyyn. "Kuinka tiedät sen, Tipu Tip?"

"Näin sen omin silmin, kuulin sen omin korvin, ja osa taivaasta putosi pyrstöni päälle. Voi, juostaan, juostaan, kunnes pääsemme turvaan jonnekin."

"Kot! Kot", huusi Ana Kana, ja alkoi juosta. Tipu Tip juoksi perässä.

He juoksivat, kunnes tulivat ankkalammelle, ja siellä Ankka Vankka oli juuri menossa uimaan.

"Voi, Ankka Vankka, Ankka Vankka! Älä mene uimaan", huusi Ana Kana. "Taivas putoaa alas!"

"Mistä tiedät, Ana Kana?" kysyi Ankka Vankka.

"Tipu Tip kertoi minulle."

"Mistä tiedät, Tipu Tip?"

"Koska näin sen omilla silmilläni, kuulin sen omilla korvillani, ja osa taivaasta putosi pyrstöni päälle. Voi, juostaan, juostaan jonnekin."

"Kyllä, meidän on paras juosta", kaakatti Ankka Vankka, ja hölkötteli menemään Ana Kana perässään.

He juoksivat ja juoksivat, kunnes tulivat vihreälle niitylle, jossa Hanhi Vanhin oli syömässä vihreää ruohoa.

"Voi, Hanhi Vanhin, Hanhi Vanhin, älä syö; juokse, juokse!", huusi Ankka Vankka.

"Miksi minun pitäisi juosta?" kysyi Hanhi Vanhin.

"Koska taivas putoaa alas."

"Kuinka tiedät sen, Ankka Vankka?"

"Ana Kana kertoi minulle."

"Kuinka tiedät sen, Ana Kana?"

"Tipu Tip kertoi minulle."

"Kuinka tiedät sen, Tipu Tip?"

"Koska näin sen omilla silmilläni, kuulin sen omilla korvillani, ja osa taivaasta putosi pyrstöni päälle. Voi, juoskaamme, juoskaamme jonnekin."

"Kyllä, meidän on paras juosta", sanoi Hanhi Vanhin, joten he juoksivat kaikki peräkkäin. Ensin Hanhi Vanhin, sitten Ankka Vankka, sitten Ana Kana ja sitten Tipu Tip.

He juoksivat ja juoksivat, kunnes tulivat ketun koloon, ja siellä oli Kettu Pettu loikoilemassa. Kettu Pettu haukoitteli. Vesi herahti hänen kielelleen, kun hän näki paikalle saapuneet vieraat.

"No, no", sanoi hän, "mikä teidät kaikki tänne tuo?"

"Oi, Kettu Pettu, Kettu Pettu, älä vain haukottele siinä", huusi Hanhi Vanhin, "taivas putoaa alas."

"Kuinka tiedät sen, Hanhi Vanhin?" kysyi kettu.

"Ankka Vankka kertoi minulle."

"Kuinka tiedät sen, Ankka Vankka?"

"Ana Kana kertoi minulle."

"Kuinka tiedät sen, Ana Kana?"

"Tipu Tip kertoi minulle."

"Kuinka tiedät sen, Tipu Tip?"

"Näin sen omilla silmilläni, kuulin sen omilla korvillani, ja osa taivaasta putosi häntäni päälle. Voi, minne juoksisimme? Meidän pitäisi päästä jonnekin turvaan."

"No", sanoi Kettu Pettu, "tulkaa tänne luolaani. Pidän teistä niin hyvää huolta, että vaikka taivas putoaisi, ette huomaisi mitään."

Joten sisään juoksivat Hanhi Vanhin, Ankka Vankka, Ana Kana, ja Tipu Tip. Kettu Pettu sulki oven.

Ja mitä heille tapahtui sen jälkeen, sitä ei tiedetä, mutta kukaan ei koskaan nähnyt heitä enää. Jos taivas todella putosi, ei kukaan koskaan kuullut siitäkään. He olivat hölmö lintuja joka tapauksessa.