Varis ja Kannu

Olipa kerran varis, joka asui metsässä lähellä pientä kylää. Oli aurinkoinen päivä ja sää oli kuiva. Varis oli lentänyt pitkään, joten se oli janoinen. Tilanne oli vaikea koska varis ei ollut löytänyt juotavaa. Sitten varis saapui kylään.

Kylässä varis ei meinannut uskoa silmiään, kun se huomasi kannun, joka oli täynnä vettä. Variksella oli käynyt onni! Varis työnsi päänsä kannuun, mutta varisparka ei pystynyt juomaan kannusta.

Ongelmana oli kannun kapea kaula. Varis ei ylettänyt juomaan sen sisältä mitään. Varis pettyi ja suri, mutta tiedätkö mitä, varis on erittäin viisas lintu!

Varis mietti pitkään, miten se toimisi, sillä vettä sen oli saatava tavalla tai toisella. Älykäs varis ei koskaan luovuttanut kohdatessaan vaikeitakaan tilanteita, ja lopulta se sai idean.

Varis näki maassa pieniä kiviä. Se päätteli, että jos heittäisi kivet kannuun, veden taso kannussa nousisi. Sitten se pystyisi juomaan vettä. Varis ryhtyi tuumasta toimeen ja alkoi etsiä kiviä. Se poimi kiviä nokkaansa yksi kerrallaan, lensi takaisin kannun luo ja tiputti sen sisälle. Näin varis teki uudestaan ja uudestaan.

Jonkin ajan kuluttua varis yritti juoda vettä, mutta sen nokka ei edelleenkään yltänyt veden pintaan.

Varis oli nyt entistä janoisempi ja väsyneempi, mutta se ei silti luovuttanut. Jatkettuaan kivien kasaamista kannuun veden pinta alkoi hiljalleen nousta niin paljon, että varis pystyi kuin pystyikin juomaan siitä.

Se työnsi nokkansa kannuun ja alkoi juoda. Jokaista siemausta myöden varis tunsi olevansa elävämpi. Juotuaan tarpeeksi varis lensi onnellisena takaisin metsäänsä ja laskeutui virkistyneenä kotipuunsa oksalle.